Hannu Kärkkäinen

Tule Joulu kultainen

Tule Joulu kultainen.

 

Oli normaali pakkastalvi 1983 kaksi miestä käveli Joulupäivänä ja mietti, minne päänsä kallistaisi. Mahdollisuuksia oli monia, Kyläsaaren ensisuoja (surffi paikka kuten sitä paikkaa kutsuimme). Oli Kyläsaaren Turbohalli ja Sturenkadun vanha poliisiputka. Sen lisäksi oli vaihtoehtoisina paikkoina, porraskäytävät, lehtilaatikot, sekä Saalem seurakuntaa vastapäätä oleva Wärtsilän teollisuushalli, joka antoi suojaa tuulelta ja sateelta. Tänään samalla paikalla on upeat kerrostalot.

Ei olut leivänjakopisteitä, ei ollut omia yksiöitä, ei ollut asuntoensiohjelmaa.

Joulunpyhät oli tietyllä tavalla painajainen, kun katsoi kotien ikkunoita joissa Jouluvalot tuikkivat, se muistutti liian kipeästi kodin lämmöstä yhteisestä juhlasta Joulusta, jolloin kaikilla on hyvä tahto ja rauha maassa. Sitä en lähde arvioimaan onko tai oliko rauha myös ihmisten sydämissä. Helsinki myös hiljeni pyhien ajaksi, stadilaiset lähti synnyinjuurilleen joulun viettoon. Sekin oli tavallaan alan miehille surujuhlaa, ei olut ”pummimisen” kohteita..

Tuon kaverin kanssa jonka kanssa liikuimme yhdessä, löysimme paistetun Joulukinkun, puolikkaan hyvin pakattuna, Saalem seurakunnan roskalaatikon vierestä. Vatsa ja suolet piti omaa tyhjyydestä johtuvaa äännähtelyä, muutoin kaikki tuntui ympäristössä hiljaiselta. Puukkoja tai kinkkuveistä meillä ei tietenkään ollut, koska poliisi yleensä riisui nämä käyttövälineet aina pois, kun jouduimme heidän huolenpitonsa kohteiksi.

Löysimme kuitenkin kurkkupurkin kannen jolla leikkelimme kinkkua ja samalla keskusteltiin omasta menneestä elämästä ja siitä miten tässä oli käynyt näin. Sydän itki ja teki tosi kipeää, kun mietti omaa lapsuuden elämää Jouluntuoksuja tai ihmisiä ympärillään, samalla tietenkin palautui oman kodin ja perheen hajoaminen, edes siitä ei voinut olla katkera, silti sydäntä viilsi ja oi ikävä ihmisten luo.

Elämä kuitenkin jatkui ja elämänliekki lepatti, samalla toivo omasta muutoksesta.

Kevät-talvesta muistan vanhan pienoisen mummon, joka jakoi meille leipiä ja kahvia omasta termospullostaan, useita ja useita kertoja. Yhdenkerran tämä hento naisihminen pyysi, että saisiko hän rukoilla minun puolestani. Katselin ympärilleni, näkeekö kukaan. En voinut kieltäytyä pyynnöstä, jonka halusin tehdä tämän naisen mieliksi. Sanoin että kyllä kai se sopii, mutta mennään tuohon metroaseman pylväitten suojaan ja siinä hän sitten rukoili minun puolesta. Muistan hänen rukouksistaan vain yhden kohdan, jossa hän sanoi ” jonain päivänä sinä tulet olemaan Jumalan suuressa käytössä” Minun ajatukseni oli, enemmänkin joopa joo…

Ei mennyt hyvin pitkää aikaa, kun monien asioiden saattelemana menin Karismakotiin Siuntioon, jossa elämässäni tapahtui muutos, olin saanut vastaukset moniin minua ahdistaneisiin asioihin.

Noista ajoista lähtien on tapahtunut paljon, olen saanut olla monessa asiassa mukana. Tänä Jouluna vietän 33:a raitista Joulua joista 32:ksi Sinikan vaimoni kanssa oman kodin lämmössä.

Sinikan ja minun yhteistä ajoista muistuu mieleeni aika, jolloin asuimme eri paikkakunnalla, asunnossamme oli varaava takka. Sen takan edessä istuessani ja tuntiessani sen lämmön, nousi mieleeni ajatus, siitä kuinka helppo on unohtaa vaikeat hetket, silloin kun itsellä on hyvä ja lämmin olla. Mitähän minä voisin tehdä tuon asian puolesta.

”oispa meillä joulu ainainen”

Tänä päivänä toimin ja saan toimia Sininauhasäätiöllä ja Oy:ssä. Olen todella kiitollinen tehtävästäni, koska voin olla omalta osaltani vaikuttamassa moniin asioihin, niin asumiseen, kuin sisältöpalvelujen tuottamiseen. Minun sisälläni soi sanat ja ajatus Raamatusta. Kuinka Jumala voi muuttaa ihmisten kiroukset, heille siunauksiksi. Ei minusta tullut pappia tekemälläkään, vaikka itsellä oli halukin siihen. Tänä päivänä tiedän kuitenkin sen, että saan olla Jumalan suuressa suunnitelmassa ja suuressa tehtävässä, omalla pienellä paikalla.

Tänä Jouluna ainakin minä haluan hiljentyä Joulun viettoon kiitollisin mielin, monista, monista asioista. Aion ostaa taas kerran kinkun, nyt vain pienemmän ja vähärasvaisemman kuin aiemmin ja muistellen kinkkua leikatessa menneitä aikoja ja sitä ihmettä, jonka itse olen saanut henkilökohtaisesti kokea. Samalla muistaen niitä ihmisiä, jotka ovat yksin, myös niitä jotka ovat samassa tilassa kuin minä itse olin 33:me vuotta sitten.

Kerran kuuntelin erään papin saarnaa aiheesta Isä meidän, saarna oli mielestäni kova ja tiukkahenkinen, se pysäytti miettimään asioita uudesta näkökulmasta. Saarna kuului suurin piirtein näin. Rukouksemme alkaa heti valheella, kun sanomme Isä meidän, voiko olla isä meidän, jos emme edes tunne häntä. Tästä pääsemme hyvin aiheeseen, voisiko Joulunaika olla hyvää aikaa pysähtyä myös tuon kysymyksen edessä, niin että oppisimme tuntemaan oman Isämme, rakastavana ja armahtavana Isänä.

Sinulle hyvä lukija minä haluan muistuttaa rukouksia kuulevasta Isästä, Isästä joka lähetti ainokaisen poikansa, meidän tähtemme, hänen jonka syntymää me Joulunaikana juhlistamme. Kuinka helppo on unohtaa myös tuo tärkeä Joulunviesti, kaupallisuuden keskellä. Voisiko tämä joulu olla se hyvä pysähdyspaikka meidän jokaisen elämässä, pysähtyisimme kiireen keskellä tuon tutun Joulusanoman keskellä, miettien joulun tarkoitusta ja sen sanomaa.

 

Siunattua Joulua kaikille toivottaen

 

Hannu Kärkkäinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän hanante kuva
Hannu Kärkkäinen

Harkitsin pitkään laitanko tämän oman elämän alkukertomuksen tänne. Minulle on herännyt paljonkin kysymyksiä nyt esiin, tämän ruoka-apu, kolmas-sektori keskustelujen aikana.
Valitettavasti tästä ruoka-apujutustakin on kehittynyt poliittinen, seurakuntien ja eri toimijoiden välinen kilpailu, kuka auttaa oikein.
Tästä syystä laitoin tuon kertomuksen tänne ja haluaisinkin heittä lisää suoloja sekaan, onko auttaminen tänä päivänä niin in asia että sen toimintamuodoista käydään taistelua verissä päin.
Mielestäni tuo yltiöpäinen kisailu johtaa enemmänkin vastuuttomaan toimintaan.
Tässä kädenväännössä on vain yksi häviäjä, ihminen, pieni ihminen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Poliitikot todella tuntuvat tämänkin aiheen osalta keräävän irtopisteitä ja hankkivan rahaa omiin tarkoituksiin, ei siihen mitä pieni ihminen tarvitsisi. Ihmettelin Niikkoa ja kumppania ison rahan käytöstä kylmäketjuun eikä ruokaan. Mietin miten he itse ehkä siitä vielä taloudellisesti lopulta hyötyvät. Tuntuu, että poliitikot eivät ymmärrä mistä oikein on kyse.

Käyttäjän hanante kuva
Hannu Kärkkäinen

#9# Olen tämän oman työni uran aikana nähnyt paljon sellaisia asioita, joita tulee enemmän ylläpitäviä toimia ja hoitoja.
Kolmas-sektori on kriisissä ja kolmannen sektorin nimissä ratsastetaan niin politikkojen, kuin muiden päättäjien ja toimijoiden toimesta.
Siihen otan kantaa myöhemmin.
Politiikka on tullut voimakkaasti mukaan, koska kyseessä on tämän hetkisten sektoreiden vääristymä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eikö alkoholismista voi todellakaan toipua siten, että se ei koko loppuelämän näyttelisi noin suurta osaa ajatusmaailmasta? Suuri osa ihmisistä ei ajattele alkoholista sen enempää kuin mannaryyneistä - ei positiivisesti eikä negatiivisesti.

Käyttäjän hanante kuva
Hannu Kärkkäinen

Toipuminen ei ole mielestäni sitä että unohtaa menneisyyden. Menneisyys on osa elämääni. Ei se muuksi muutu. Ei se hallitse elämääni, jouluna on hyvä muistaa vähän menneisyyttäkin.
Kun luet tarkasti kirjoitukseni ottaa myös kantaa nykyisyyteen, koska en ole ihan samoilla linjoilla nykyään vallitsevasta "eettisestä" lähestymismallista.
Päihdeasioihin otan kantaa oman kokemuksen, selviämisen ja opiskelun pohjalta. Kuntapäättäjänä otan myös kantaa maksajan näkökulmasta.
Itse yritän kohdata elämäni nöyrästä lähtökohdasta käsin, minulla ole loppujen lopuksi raitistumisia kuin yksi enemmän kauin retkahduksia.

Kiitos pohdiskelevasta mielipiteestäsi ja oikein Hyvää Joulunaikaa

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Uljas joulusaarna.
Ihmeiden aika on aina.
Mennään päivä kerrallaan.
Hyvää joulua Sinulle Hannu!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Hyvin kirjoitit. Jumala voi vaikuttaa valtavan hyviä muutoksia elämässämme. Siitä on kirjoituksesi yhtenä todistuksena.

Jumala, meidän Taivaallinen Isämme, tahtoo auttaa meitä. Oman ainokaisen Poikansa Hän lähetti maailmaan, että me uskomalla koko sydämestämme Häneen pelastuisimme tulevalta vihalta ja Jumalan vanhurskaalta tuomiolta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hannu pistää omaa kokemustaan esiin, eikä se huonosti lopulta mennytkään.

Hyvää Joulua!

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Hyvää Joulua itse kullekin!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Koskettava kertomus todellisuudesta. Tuli mieleeni lapsuuden kotini, jossa isä ja äiti lukivat Helsingin Sanomia aamukahvia juodessaan. Heillä oli tapana vuoron perään lukea ääneen jokin lehden kirjoitus. Minä korva tarkkana kuuntelin mistä oikein on kyse. Kaikenlaista silloin opin. Yksi surullinen asia mikä liittyy talveen ja alkoholismiin olivat ne lukemattomat kertomukset roskalaatikoihin pakkasella menehtyneistä ihmisistä. Talvet olivat ankaria ja kun yösijaa ei ollut, niin roskalaatikko kelpasi ja jäi monelle viimeiseksi makuupaikaksi. Alkoholismia on monenlaista, joku juo kotona siivosti paljon eikä menetä perhettään, joku juo ravintolassa paljon ja saa seuraa. Jollekin on käynyt niin kuin kerrot. Mikään vaihtoehdoista ei tietysti ole hyväksi, ei tuolle juomarille kuin ei hänen läheisillekään.

Hyvää Joulua sinulle. Hyvää työtä teet.

Käyttäjän hanante kuva
Hannu Kärkkäinen

Kiitos Irja. Vielä kolme kuukautta jäljellä ja sitten siirryn oloneuvokseksi.
Lehtilaatikot oli tuttu paikka ja siellä pärjäsi, kun vuorasi laatikon lehdillä sisäpuolelta.
Kun puhutaan "roskiksesta" se voi olla hotelli tai katutasolla, jokaisen alkoholistin on löydettävä se oma "roskis" elämästään, kun sen löytää niin on mahdollisuus muutokseen. Muutoksen teitä on monia, ei ole olemassa yhtään oikeaa tai parasta tietä.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset